Kävin vanhempieni luona kyläillessäni puntarilla. Olen pillereiden aloittamisen jälkeen eli 7kk aikana lihonut kymmenen kiloa. Ihan hurjaa! Vielä puoli vuotta sitten olin ihan normaalipainoinen, nyt painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen. Ei tunnu yhtään kivalta, ei tippaakaan. Minä voisin laihtua melkeinpä 20 kiloa ja olisin vieläkin normaalipainossa.

Olen oikeastaan aina vihannut omaa vartaloani. Minulla on aina ollut pömppis, varmaan perintöä äidiltäni. Olen peitellyt pömppikseni laihistelemalla. Kukaan ei ole varmaan nähnyt minua ihan normitilassa pömppiksen kera. Pömppis on aina vedettynä sisään. Paitsi Hän on kyllä. En minä voisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka lähellä en voisi olla täysin oma itseni.

Minua ärsyttää se, että molemmat siskoni ovat pitkiä ja hoikkia. He ovat tulleet isään ja minä olen ihan äitini muotoinen. Leveä lantio, pömppis ja pienet rinnat. Pikkusiskonikin on niin laiha, vaikka hän ei harrasta mitään liikuntaa. Pyöräilee vain kouluun. Kyllähän minäkin joka päivä kouluun kävelin. Mutta nyt kun sitä koulua ei enää ole, niin pitäisi vain jaksaa lähteä vaikka kävelylle. Tosin pyöräilystä pidän enemmän. Viime keväänä/kesänä pyöräilin paljon. Työmatkani oli about 5km, niin kyllähän siinä mukava matka aina per päivä tuli pyöräiltyä. Luulempa, että pikkusiskollani on todella hyvä aineenvaihdunta. Olisipa minullakin.

Mistä tuo painonnousu sitten johtuu. Pillereistäkö? Vai siitä, että syön kaikkea makeaa melkein joka päivä. Olen aikamoinen makeanperso. Viime keväänä onnistuin laihduttamaan vähän yli 5 kiloa. Varmaan yksi auttava tekijä oli tuossa se, että pidin ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Olen ajatellut, että aloitan uudelleen laihdutuspäiväkirjan, mutta en jaksaisi perustaa uutta blogia. Jos minä joka ilta lisään tähän blogiin omat liikkumiseni ja ruokailuni, niin eihän se ketään haittaa?

Kaikki olisi paljon helpompaa, jos pitäisin itsestäni tällaisena kuin olen. Kaikkine selluliitteineen, hyllyvine pyllyineen, jenkkakahvoineen. Minä olen kateellinen niille, jotka pystyvät rakastamaan itseään, vaikka ovatkin hieman ylipainoisia ja pulleita.

Voisin luvata itselleni, että pidän karkkipäivän kerran viikossa ja pyrin siihen, etten söisi karkkia edes nuinkaan paljoa. Sitten voisin luvata itselleni, että syön grilliruokaa vain kerran kuussa. Hän minut grilliruokaan tutustutti. Yleensä käymme aina viikonloppuisin baari-illan jälkeen ostamassa mahtavat annoksen kebabbia tai myös silloin, kun emme jaksa tehdä itsellemme ruokaa.

Nyt pitää skarpata!