Meneekö nämä päivät jotenkin erityisen nopeasti? Tuntuu kovasti siltä. Vastahan minä perjantaina sain tietää kesätyöpaikastani ja nyt olen ollut töissä jo pari päivää. Vastahan minä hipsin kotiin töistä ja nyt kello raksuttaa kovaa vauhtia jo seuraavaa vuorokautta kohti. Yleensä ajan nopeaan kulumiseen vaikuttaa se, että on kamalasti tekemistä. No, kahdeksasta kahteen olen töissä, mutta lopun päivää vain hengailen. Eilinenkin meni periaatteessa vain netissä oleillessa ja televisiota katsellessa. Tänään olen kuitenkin saanut jotain aikaseksikin. Nimittäin siivosin. Viimeksi olemme siivonneet varmaan kuukausi sitten. Jep, emme ole todellakaan mitään himosiivoajia. Pikemminki himosotkijoita, vaikkemme haluaisikaan olla :D Aina sitä tulee viskattua vaatteet sohvalle ja jätettyä roskat sun muut tavarat ihan vääriin paikkoihin. Ja aina sitä siivoukseen jälkeen tsemppaa itsensä järjestelmälliseksi, mutta eihän siitä koskaan mitään tule. Yleensä huusholli on muutaman päivän ihan siistissä kunnossa, mutta pikkuhiljaa ne tavarat alkaa etsiytyä väärille paikoille.

No, mutta se siivouksesta. Odottelen Häntä kotiin. Voisin laittaa nukkumaankin, mutta haluan odottaa Hänet, koska tekee mieli suukotella. Odotin Hänet kotiin myös eilen illalla. Menimme sänkyyn, juttelimme ja suutelimme. Alkoi haluttamaan niin vietävästi! Harmitti todella paljon, koska menkat ovat juuri meneillään, eikä Hän voi oikeastaan kuin vain hyväillä rintojani. Mutta onhan sekin jotain..

Väsyttää. Pakko vielä pinnistellä puolisen tuntia.

Olen nyt syönyt kolme pilleriä kuukauden tauon jälkeen. Tänään iltasella sohvalla makoillessani alkoi ahdistamaan. Tuli se sama tunne kuin silloin kun aloitin pillerit ihan ekaa kertaa. Minulla olikin alussa verenpaineen alipaine (muistaakseni?) koholla, mutta sitten verenpaine tasaantui. Toivon todella, etten joudu taas kärsimään tuosta jokailtaisesta ahdistuksesta ja sydämentykytyksestä. Toivon myös todella sitä, etten lihoisi enää yhtään näiden pillereiden takia!